Bossa Nova, tuo Brasilian Rio de Janeirosta lähtenyt musiikkivirtaus, on ihastuttanut maailmaa ainakin 1960-luvulta lähtien. Sen kauneuden salaisuus piilee yksinkertaisessa mutta vahvasti koskettavassa melodiajärjestelyssä, jossa rytmiset vaihtelijat ja jazzin vaikutteet sulautuvat yhteen. Bossa Novassa kuulemme myös sanoja, jotka kertovat rakkaudesta, menetyksestä ja arjen iloista.
Monille Bossa Nova on synonyymi João Gilbertolle, Astrud Gilbertolle ja Tom Jobimille. Heidän musiikkinsa oli vallankumouksellinen 1960-luvulla ja toi Brasiliaan uutta, raikasta henkeä. Mutta Bossa Novassa on paljon muutakin kuultavaa. Tässä artikkelissa haluan viedä teidät yhdelle harvinaisemmalle, mutta samalla syvästi koskettavalle kappaleelle: Chega de Saudade.
“Chega de Saudade” eli “Tarpeeksi surua” on Tom Jobimin säveltämä ja tekstittämä kappale. Se syntyi vuonna 1958 ja nousi nopeasti Brasiliassa suosikiksi, mikä oli luontevaa kuka tahansa musiikillisesti lahjakas brasilialainen. Vuonna 1962 Jobim äänitti kappaleen João Gilbertolle, joka teki siitä lopullisen Bossa Nova klassikon.
Kappale on täynnä melankolista kauneutta ja toivoa. Sen melodia kulkee rauhallisesti eteenpäin, kuin joki joka virtaa maalaismaiseman lävitse. Jobimin sanoituksissa kuvataan ikävää ja kaipuuta kadonneeseen rakkaaseen, mutta samalla on läsnä vahva toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Musiikin rakenne ja instrumentaatio: “Chega de Saudade” on rakennettu yksinkertaiselle melodialle, joka toistuu koko kappaleen ajan. Melodian yläpuolella soinnut vaihtuvat tasaiseen tahtiin, luoden miellyttävää rytmiä.
Kappaleessa kuullaan tyypillinen Bossa Nova -instrumentaatio:
Instrumentti | Kuvaus |
---|---|
Akustinen kitara | Antaa kappaleelle sen lempeän ja intiimin luonteen |
Bassokitara | Tukee melodiaa ja luo tasaisen pohjan |
Rumpuset | Soivat kevyesti ja rytmisesti, luoden Bossa Nova -tunteen |
Lisäksi “Chega de Saudade"ssa kuullaan ajoittain huilua ja pianoa, jotka tuovat kappaleeseen uusia sävyjä ja syventävät sen melodista tarinaa.
João Gilberto ja “Chega de Saudade”:
João Gilberton tulkinta “Chega de Saudade”-kappaleesta on ikoninen. Hänen lauluäänensä on pehmeä ja melkein kuiskaileva, ja se sopii täydellisesti kappaleen melankoliseen tunnelmaan. Gilberto käytti myös omalaatuista rytmitäytettä, joka tuli tunnetuksi “bossa nova” -tyylin tunnmerkiksi.
“Chega de Saudade” - musiikin merkitys:
“Chega de Saudade” on yksi Bossa Nova -musiikin tärkeimmistä kappaleista. Se on esitelty lukemattomissa konserteissa ja levytyksissä, ja se on innoittanut useita muita artisteja. Kappaleen sanoitukset ovat kauniita ja ajattoman koskettavia. Sen melodia jää helposti mieleen ja sen sävelkulku on lohduttava ja rauhoittava.
Jos et ole koskaan kuullut “Chega de Saudade” -kappaletta, suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen. Se on täydellinen esimerkki Bossa Nova -musiikin kauneudesta ja voimasta. Kappale kuljettaa kuuntelijansa Brasilian aurinkoon, rannoille ja lempeään musiikkiin.